Kuten aiemmin kerroinkin niin alueellemme vedetään Telian valokuitua ja kuitulinjaa on vedetty tontillemme johtavan tien alle viimeisen kuukauden aikana. Tällä viikolla pääsivät sitten meidän tonttiliittymän pariin. Meillähän laitettiin aiemmin tehtyyn kaivantoon ylimääräinen putki juuri tällaista tarkoitusta varten, ettei tarvitse avata kaivantoa uudelleen. Laitettiinpa putkeen vielä vetonaru, jotta johtojen vetäminen sinne onnistuu helpommin.
Telian urakoitsija tuli paikan päälle ja mieheni kävi kädestä pitäen näyttämässä mihin putkeen kuitu laitetaan ja kertoi, että putkessa on vetonaru, jolla kuidun vetoa voi avittaa. Eipä sitten mennyt tämä perille ihan kaikille osapuolille kun yksi miehistä kaiketi kummasteli, että mikä se tällainen naru on tässä putkessa ja veti siitä sen verran, että talon päässä oleva narun pää sujahti putkeen ja eihän ne sitä sieltä enää millään saaneet takaisin. Joutuivat sitten työntämään kuidun ilman vetonarun apua ja useampi tuntihan siinä vierähti ennen kuin kuitu oli talolla asti, matkaa on kuitenkin yli 40 metriä. Olisi ehkä vähän saattanut helpottaa se vetonaru...
Mutta eihän tässä tietenkään ollut kaikki. Siinä samalla kun urakkaporukka työnsi sitä kuitua putkeen niin laittoivat sen mukana tulemaan uuden vetonarun, jonka saivatkin kuidun mukana onnellisesti tekniseen tilaan asti. No eiköhän joku urvelo sitten innoissaan vetänyt sitä narua niin pitkälle, että narun toisessa päässä ollut solmu luiskahti putkeen ja sinnehän se jäi jumiin eikä liikkunut enää kumpaankaan suuntaan. Siellä se solmu nyt sitten kököttää onnellisesti valokuidun kaverina.
Pitihän näin upeasti suoritettu urakka viimeistellä arvoiseensa päätökseen. Valokuidun vetovaiheessa työmaaporukka oli ihmetellyt miten maanpinnalla kiepillä olleesta ulkovalojen varausputkestakin kuuluu ääntä. Teknisessä tilassa, josta lähti sekä valokuidun varausputki sekä tuo ulkovalojen varausputki, oli ollut myös innokas narunvetelijä, joka kiskoi siinä valokuidun ilmaantumista odotellessaan sitten ulkovalojen varausputkestakin vetonarun pois kokonaan. Arveli kait, että valokuitu on mystisesti muuttunut putkessa kulkiessaan narun näköiseksi. Tarina ei kerro oliko kyseessä sama kaveri joka kerta vai oliko siellä peräti kolme "ammattilaista" asialla. Annettiin ihan hieman palautetta urakoitsijan työnjohtajalle, että näin hyviä kavereita kannattaa palkata lisää! Itse voin antaa henkilökohtaisen suosituksen näille kavereille ensi kesäksi Linnanmäelle narunvedon työntekijöiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti