maanantai 9. syyskuuta 2019

Suklaata ja univelkaa

Kovin on hiljaista ollut täällä blogissani, mutta nyt siihen on oikeasti hyvä syy. Meillä mennään nimittäin loppusuoralla ja tahti on työmaalla hirmuinen. Syyskuun loppuun mennessä meidän pitäisi asua uudessa kodissamme! Tulin kuitenkin pikaisesti kertomaan mitä tämä loppuvaihe oikeasti on.

Irtisanottiin väliaikainen asuntomme elokuun lopussa ja stressitaso nousi kyllä sen jälkeen sadasta tuhanteen. Minullahan toiveena oli, että muutamme täysin valmiiseen taloon, mutta sen voin jo nyt luvata, että näin ei tule tapahtumaan. Mutta melko valmista tulee kuitenkin... Vuokrasopimustamme olisi voinut hyvin jatkaa lokakuullekin, mutta tässä vaiheessa rakentamista eurot alkaa kiinnostamaan ihan eri tavalla ja sillä yhden kuun vuokralla saa ostettua aika monta metriä esimerkiksi terassilautaa. Sisäpuolella on vielä kaikenlaista työn alla, mutta ulkopäin talomme näytti jo kuukausi sitten näin valmiilta!



Kaikki mahdollinen aika menee nyt siis raksalla ja minäkin riennän sinne heti työpäivän jälkeen sekä lisäksi pidän yhden raksapäivän arkena, jolloin jätän suunnitteluhommat sivuun ja teen siellä omien projektieni lisäksi kaikkea mitä osaan/pystyn. Siivousta tietty on tullut tehtyä koko ajan, mutta sen lisäksi olen nyt saumaillut laatoituksia, maalannut, toiminut kantojuhtana, hionut ja pessyt seiniä mikrosementoijalle jne. jne. Lapsetkaan ei enää kysele, että missä olen kun tietävät vastauksen.

Gourmee-ruoasta on tällä hetkellä turha haaveilla ja energiantarvetta on tullut täydennettyä ihan liikaa eineksillä. Olen NIIN kyllästynyt kaikkiin valmissalaatteihin ja wrappeihin!
Mutta onneksi on suklaa... Arki-illan vakioannos on joku patukka ja viikonlopun suklaalevy. Kaloreita ei nyt todellakaan tarvitse miettiä kun kaikki kuluu mitä suustansa pistää alas. Kovasti olen kyllä alkanut haaveilemaan niistä ihanan rennoista viikonlopuista kun voi haudutella lihapatoja tuntikausia. Stifadoa, Burgundin pataa, Moskovan pataa...

Nukkuminenkin on vähän niin ja näin. Edes 14 tunnin työpäivien jälkeen ei pysty nukkumaan kunnolla. En edes muista koska olen nukkunut 8 tuntia putkeen mikä olisi minulle se normaali unen tarve. Mielessä pyörii liikaa kaikki se mitä pitäisi tehdä tai mitä jonkun pitäisi tehdä tai mitä pitää tilata tai mihin pitää muistaa soittaa tai sitten on vaan niin innoissaan tulevasta muutosta, että alkaa fiilistelemään ja tietenkin aamuyöstä! Niin ärsyttävää! Sitten herää (jos edes sattuu saamaan uudestaan unen päästä kiinni) silmät ristissä ja tekee päivän ja illan töitä ihan sumussa.

Muuttokin pyörii takaraivoissa, kuka ihme tässä ehtii pakkaamaan. Toisaalta kämppä näyttää siltä kuin täällä olisi jo muutto kovastikin käynnissä kun nurkkiin on kerääntynyt kaikenlaisia hankintoja uuteen kotiin eikä siivouskaan ole ollut prioriteettilistalla ihan ykkösenä. Onneksi on nuo ihanat teinit, jotka heiluttelee imuria pyynnöstä.

Omakin tyyli on tässä matkan varrella saanut melkoisen kolauksen. Uusilla hoodeilla tulee pyörittyä mitä tyylittömimmissä raksavehkeissä ja kädet milloin minkäkin mössön peitossa. Kerran huomasin lähikaupan kassan tuijottavan käsiäni ja olihan ne kyllä aivan hirveän näköiset. Olin juuri saumannut mustalla saumausaineella ja varsinkin kynsiin väri oli kivasti jämähtänyt. Manikyyri olisi siis todellakin tarpeen. Kaikkia mahdollisia suojia on tullut käytettyä ja tässä kuvassa menossa mikrosementin hiontatyö ja olin ihan kauttaaltaan pölyn peitossa. Ripset painoi varmaan kilon per silmä kun pölyä oli silmälaseista huolimatta päässyt niiden päälle.



Seuraavaa päivitystä saatte varmasti odotella vasta muuton jälkeen, mutta Kippis ja koolauksen uudelta instagramtililtä voi seurailla tiiviimmin tekemisiämme tässäkin välillä ja jossain vaiheessa ajatus on siirtyä kokonaan blogin puolelta instaan. Blogiin tulen kyllä muuton jälkeen tekemään tilakohtaisia esittelyjä ja paljon on muutakin asiaa on vielä kerrottavana, joten eiköhän tässä ainakin loppuvuosi vierähdä, että saan kaiken kirjoitettua mitä oli tarkoitus.

Tsemppiä muillekin rakentajille ja erityisesti loppumetriläisille! Rankkaa on, mutta kohta päästään nauttimaan lopputuloksesta!











1 kommentti:

  1. Olen erittäin iloinen voidessani jakaa kokemukseni täällä, nimeni on Brenda ja olin onnellisesti naimisissa. Vasta kun aviomieheni sanoi pettävän häntä, niin meistä molemmista tuli nagging parit, hän ei voinut uskoa, eikä hän myöskään luottanut sanoihini, joten jätimme avioeron, myöhemmin erotimme ja lupasimme koskaan asettamatta. Yritin pitkään siirtyä eteenpäin, mutta en voinut pysyä ilman häntä, joten aloin pyrkiä palaamaan mieheni, sitten minut ohjautui Dr.IZOYAan. Upea mies, jonka tapasin, hän rakasti loitsun ja sai mieheni palaamaan 24 tunnin sisällä. Tämän vuoksi olen täällä jakamassa tohtori IZOYAn kontaktia, tavoittamassa häntä drizayaomosolution@gmail.com kautta. Hän on todella voimakas ja erikoistunut seuraaviin asioihin ...
    (1) Kaikenlaiset rakkausloitsut. (2) Lopeta avioero. (3) Lopeta rauha. (4) Tarvitaan henkistä apua.

    VastaaPoista