OPPITUNTI 11 RAKENNUTTAJAKONSULTTI

Rakennuttajakonsultin toimenkuvaan kuuluu talon rakennuttamisessa avustaminen. Usein on hieman epäselvyyttä työnjaosta vastaavan työnjohtajan ja rakennuttajakonsultin välillä. Vastaavan työnjohtajan varsinaiseen työkenttään kuuluu pelkästään talon rakentamisen valvonta. Erilaiset hankinnat, selvittelyt materiaaleista ja kustannuksista tai sopimusten teot eivät kuulu vastaavan vastuualueeseen. Vastaavalta mestarilta voi kuitenkin monesti ostaa lisätyönä rakennuttamiseen liittyviä töitä tai rakennuttamista varten voidaan palkata erillinen konsultti.

Rakennuttamiseen liittyvät työt vaativat todella paljon aikaa ja luonnollisesti myös tietämystä. Jos siis itsellä ei ole esimerkiksi aikaa kilpailuttaa kaikkea mahdollista tai ei ole tietämystä rakennusurakan sopimusten sisällöistä, on konsultin käyttäminen perusteltua. Moni saattaa pitää konsultin palkkaamista turhana kulueränä, mutta todellisuudessa hyvä konsultti voi säästää projektin kustannuksissa moninkertaisesti oman palkkionsa. Konsultilla on hyvä ja ajantasainen tietämys rakentamisen kustannuksiin vaikuttavista asioista ja pelkästään suunnitteluvaiheessa karsitut kalliit ratkaisut tuovat säästöä. Lisäksi kustannussäästöjä saavutetaan urakoitsijoiden oikealla valinnalla, aikataulutuksen onnistumisella ja selkeillä sopimuksilla. Erityisesti ensirakentajille rakennuttajakonsultti tuo projektiin kustannussäästöjen ja tietämyksen lisäksi varmuutta kun projektin kokonaishallinta on luotettavissa käsissä.

Rakennuttamispalvelun voi ostaa joko kokonaisuutena tai tarvitseminaan osa-alueina. Hinnoittelu voi siis olla pakettihinta tai tuntiveloituspohjainen. Konsultoinnin hinta riippuu tietysti työn laajuudesta. 200 neliön kivitalon rakennuttamisen kokonaispaketti maksaa n. 20-25000€ sisältäen kaikki hankkeessa tarvittavat rakennuttajapalvelut sekä vastaavan mestarin palvelut.

Rakennuttajakonsultilla voi teettää monenlaisia rakennuttamiseen liittyviä töitä tarpeensa mukaan. Tällaisia töitä ovat esimerkiksi seuraavat:

Avustaminen tontin hankinnassa

Tonttia etsiessä ei välttämättä tule ajatelleeksi, että tonttityypillä on suuri kustannusvaikutus. Tontin maaperä saattaa vaatia tavanomaista kalliimman perustusratkaisun tai rakentamisen logistiikka voi olla hankalaa. Konsultti pystyy ennen ostopäätöstä kertomaan tontin mahdollisesti aiheuttamista lisäkuluista.

Avustaminen suunnittelijoiden hankinnassa

Konsultilla on yleensä pitkä kokemus eri suunnittelijoiden kanssa työskentelystä ja hän tietää heidän toimintatapansa sekä kuinka sujuvasti asiat etenevät kyseisen henkilön/yrityksen kanssa ja kuinka hyvä kustannnustietous suunnittelijalla on ratkaisuistaan. Konsultilla on kattava verkosto hyviä suunnittelijoita ja eri alojen urakoitsijoita, joista rakennuttaja voi valita sopivimman.

Suunnittelun ohjaus

Suunnittelun ohjauksella tarkoitan nimenomaan kustannuspuoleen liittyvää ohjausta. Suunnittelupöydillä määritetään pitkälti rakennuskustannukset ja konsultti on hyvin perillä erilaisten ratkaisujen kustannusvaikutuksista ja osaa karsia vaikeita ja kalliita rakenteita tai ratkaisuja tarvittaessa pois.

Rakennusmateriaalien ja urakoitsijoiden kilpailutus

Konsultti voi tehdä vertailun talopakettitoimitusten kustannusten todellisesta erosta. Tarjoukset eivät ole koskaan keskenään vertailukelpoisia viivan alla olevan luvun perusteella vaan niiden sisällössä on aina eroa ja tarjousten sisältö pitää avata ja laskea kustannukset niissä ilmeneville eroavaisuuksille.

Urakoitsijoiden kilpailutuksessa on myös sama tilanne, että tarjousten sisällöt eivät ole yhtenevät ja vaativat vertailua sisällön ja ehtojen suhteen. Lisäksi konsultilla on kokemusta eri urakoitsijoiden toimintatavoista ja periaatteista, joilla hommia tehdään. Halvimpien tarjousten laskenta saattaa perustua siihen, että tarjous on ns. minimisisällöllä ja tarjouksen ulkopuoliset työt tehdään kalliina lisätöinä, joista voikin sitten muodostua iso kuluerä. Luonnollisesti työn laatu on myös merkittävä kriteeri valinnassa ja sitä pystyy arvioimaan vain mikäli tietää urakoitsijan työn jäljen.

Kustannuslaskenta

Kustannuslaskelma on teetettävä jossain vaiheessa, jotta saadaan selvyys budjetin riittävyydestä. Se on myös pakollinen osa mikäli pankista tarvitaan lainaa. Mitä tarkemmin se lasketaan, sitä paremmin se pitää loppupelissä paikkansa. Se helpottaa myös materiaalien ym. valintaa matkan varrella kun siitä näkee tarkalleen paljonko kyseiseen vaiheeseen on varattu rahaa. Kustannuslaskelmia tehdään monesti muutamia suunnittelun tarkentuessa. Konsultti myös valvoo kustannusarvion pitävyyttä.

Aikataulutus

Projektin aikataulutus kaikkine eri urakoineen on varsin haastava kokonaisuus. Siihen vaaditaan tietämystä eri urakoiden kestoajoista ja niiden limittymisestä. Mikäli aikataulutus ei ole huolellisesti mietitty, työmaalla ei ole oikeat urakoitsijat oikeaan aikaan ja tämä johtaa viivästyksiin ja mahdollisesti lisäkuluihin kun hommat eivät etene suunnitellusti. Konsultti seuraa aikataulun toteutumista sekä informoi urakoitsijoita mahdollisista aikataulumuutoksista.

Urakkasopimusten teko

Konsultti osallistuu sopimusneuvotteluihin tilaajan kanssa, valmistelee sopimukset sekä valvoo urakoitsijoiden työskentelyn sopimuksenmukaisuutta. Urakkasopimusten teossa pitää olla tarkkana, että kaikki tarvittavat asiat tulee huomioiduksi. Kinkkisiä kohtia ovat esimerkiksi urakkarajat eli mihin urakan raja päättyy ja mistä seuraavan urakoitsijan vastuu alkaa. Sopimuksissa määritellään esimerkiksi sisältyykö valuihin laitettavat sähköjohtojen putkitukset runkourakkaan vai sähköurakkaan. Jos ne eivät sisälly kumpaankaan, joudutaan ne teettämään lisätyönä jommallakummalla urakoitsijalla. Sopimuksissa määritellään myös työn kesto, viivästymiskorvaukset, takuuajat, sisältyvät materiaalit ja aputyöt sekä tarvittavat siirrot ja nostot.

Määrälaskenta

Työmaan aikana tarvitaan erilaisten materiaalien määrälaskentaa. Valuja varten tarvitsee laskea paljonko betonia tilataan työmaalle, paljonko tarvitaan soraa täyttöihin, kuinka paljon menee lautaa, minkä verran harkkoja ja mitä harkkoja milloinkin otetaan jne. jne.

OPPITUNTI 10 IKKUNAT

Ikkunat ovat hyvin merkittävä osa rakennusta ja niihin on hyvä perehtyä vähän tarkemmin. Ikkunoihin pystyy helposti vaikuttamaan vaikka olisi talopakettikin kyseessä ja niiden teknisiin ominaisuuksiin joutuu pakostikin jossain vaiheessa ottamaan kantaa. Ikkunat liittyvät myös niin läheisesti ilmansuuntiin ja näkymiin, että sillä voi olla merkitystä jopa jo tontin valinnassa.

 

VALON MÄÄRÄ JA ILMANSUUNNAT

 

Talon sijoituksessa tontille ja pohjaratkaisua suunnitellessa ikkunoiden toivotut suuntaukset on tärkeää ottaa huomioon.Tilojen sijoittelua voi pohtia sitä kautta, mihin aikaan päivästä toivoo minkäkin huoneen kylpevän valossa tai mihin suuntaan haluaa saunasta katsella. Yleensä paras näkymä- ja ilmansuunta varataan niille tiloille, joissa oleskellaan eniten. Jos keittiöön halutaan aamuaurinkoa, sijoitetaan se tietysti idän puolelle. Saunaterassilla taas nautiskellaan mielellään ilta-auringosta ja se sijoitetaan lännen puolelle. Jotkut haluaa makuuhuoneen ehdottomasti aamuauringon puolelle ja jotkut taas ei missään nimessä. Omia toiveita on hyvä pohtia jo ennen kuin taloa aletaan varsinaisesti suunnittelemaan ja kertoa toiveista talon suunnittelijalle.

 

Ikkunoiden kautta tuleva valon määrä riippuu sen koon lisäksi myös ilmansuunnasta, johon se avautuu. Eteläseinän ikkunaan aurinko paistaa enimmän osan päivästä. Usein ihmiset haluavatkin paljon ikkunapintaa nimenomaan etelään, mutta varjopuolina on suoran valon materiaaleja haalistava vaikutus sekä kesäisin lämmittävä vaikutus. Tähän voidaan toki vaikuttaa erilaisilla suojakalvoilla, verhoilla ja katoksilla sekä muilla rakenteellisilla ratkaisuilla, joilla suoraa auringonvaloa voidaan vähentää.

Pohjoisseinän ikkunoista aurinko ei paista suoraan huoneeseen ja valon määrä on siten vähäisempi, mutta valo on tasaisempaa ja sieltä tuleva valo on kaunista eikä se myöskään häikäise. Taiteilijat esimerkiksi suosivat juuri pohjoiseen suuntautuvia ikkunoita. Eli pohjoinenkaan ei ole huono suunta ikkunoille kun vaan huomioi ikkunan koossa valon vähäisemmän määrän.

 

Ikkunan laittaminen asuinhuoneeseen kahdelle eri seinälle tuo tilaan kahdentyyppistä valoa kun eri ilmansuunnista tuleva valo on aina erilaista luonteeltaan. Mikäli ikkuna voidaan sijoittaa kulmaratkaisuna, avautuu myös näkymä ulos paremmin.
 

Oma lukunsa on kattoikkunat. Niistä tuleva valo on ihan omanlaista. Tämän voi käydä kokemassa esimerkiksi tänä syksynä Helsinkiin avautuneessa Amos Rexin taidemuseossa, jossa ainoa luonnonvalo tulee upeiden kattoikkunoiden kautta. Pientaloissa niitä ei kauhean paljon Suomessa enää käytetä johtuen niissä ilmenneistä teknisistä ongelmista. Monissa muissa maissa kattoikkunoita sen sijaan käytetään enemmän pientaloissakin kun ilmasto ei aiheuta niin suuria haasteita rakenteille. Toki kattoikkunatkin ovat vuosien varrella kehittyneet teknisesti paljon, mutta onhan se aina yksi vuotopaikkariski lisää katolle.

 

Luonnonvalo on yleensä hyvä asia tilalle kuin tilalle kun valoja ei tarvitse aina laittaa päälle tilaan mennessä. Siksi myös epäoleellisiinkin tiloihin kuten vaatehuone tai varasto kannattaa harkita vaikka ihan pientä ikkunaa mikäli se on mahdollista. Myös ovi voi toimia ikkunana kun valitsee mallin, jossa on lasia. Tilojen välisillä sisäikkunoilla voidaan valoa tuoda myös rakennuksessa sisempänä tai maan alla sijaitseviin tiloihin, joihin ei muutoin saada luonnonvaloa.

 

NÄKYMÄT

 

Valon lisäksi oleellinen asia on se mitä ikkunasta näkyy. Jos tontilla on joku kaunis puu tai johonkin suuntaan on hieno näkymä, voi sen tuoda osaksi sisätiloja ikkunan oikealla sijoituksella. Se ei välttämättä tarkoita seinän kokoista lasiseinää vaan hyvin sijoitettu kapeampi pystyikkuna voi muodostaa hienosti raamit jollekin näkymälle. Vaakasuuntainen leveä ikkuna taas voi avata kivan kaistaleen näkymästä tai taivaasta ja sisätilat säilyvät suojatumpina.

 

Nykyäänhän käytetään paljon isoja, koko seinänkin kokoisia ikkunaseiniä. Kaksi kerrosta korkeat olohuoneet ja siinä oleva ikkunaseinä ovat suorastaan muoti-ilmiö. Jos olosuhteet ovat otolliset niin näyttäviähän ne ovatkin. Valitettavan paljon näkee kuitenkin taloja, joissa ikkunaseinä suuntautuu tielle päin ja verhot ovat aina ikkunan edessä suojaamassa ohikulkijoiden katseilta. Siksi ikkunaseinää ja sen sijoitusta kannattaa harkita tarkasti varsinkin jos arvostaa yksityisyyttä. Päivänvalossa näkyvyys sisälle ei ole niin häiritsevä, mutta varsinkin iltaisin sisätilat ovat kuin akvaario ohikulkijoiden katseltavaksi. Ihanteellisimmassa tapauksessa ikkuna voidaan sijoittaa niin, ettei siitä näe suoraan sisälle tieltä tai lähellä olevasta naapuritalosta. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi suuntaus puistoon tai metsään sekä naapuria korkeammalla oleva sijainti. Tiiviissä kaupunkirakentamisessa tämä ei kuitenkaan monesti ole mahdollista.

Muutamia vinkkejä ikkunaseinästä haaveileville:

- jos ikkunan toivottu suuntaus on suoraan naapuriin tai tielle päin ja tontti on suurin piirtein samalla korkeudella, pitää miettiä miten näkösuojaus hoidetaan. Esimerkiksi talousrakennuksen sijoituksella saadaan hyvin estettyä uteliaiden katseet.

- jos tontti sijaitsee korkeammalla kuin missä ohikulkijat kulkevat tai ikkuna on toisessa kerroksessa, estää se jo itsessään näkyvyyttä. Lisäksi jos ikkunan edessä on esimerkiksi parveke umpikaiteella, ei ikkunasta näy ulos muuta kuin huoneiden yläosa.

- jos näkyvyys on ongelma, voi pohtia vaikka muutamaa kapeampaa ikkunaa, jolloin koko huone ei ole näkyvillä. Myös kulmassa sijaitseva korkea ikkuna on näyttävä ratkaisu kapeampanakin. Tuolloin suurin osa huoneesta säilyy yksityisempänä ja silti näkyvyys ulos on hyvä.

- ikkunaseinää voi myös harkita tiloihin, joissa näkyvyys ei niin paljoa häiritse kuten esimerkiksi portaikkoon tai eteiseen.

- jos näkösuojaus hoidetaan istutuksilla, kannattaa harkita sijoittaisiko jo valmiiksi isoihin taimiin, jolloin näkösuojan kehittymistä ei tarvitse odottaa niin kauan.

- jos kuitenkin päädytään verhojen tuomaan näkösuojaan, kannattaa valita sellainen ratkaisu, joka on helposti käytettävissä. Erilaiset verhotyypit lisääntyvät ilahduttavissa määrin ja valittavana on mm. eri suojaustason screenkaihtimia, joissa kangasvalinnalla voidaan säädellä näkyvyyttä toiveiden mukaan. Verhojen sähköistys lisää niiden helppokäyttöisyyttä varsinkin korkeissa ikkunoissa. Muista siis kertoa sähkösuunnittelijalle mikäli pohdinnassa on verhojen sähköistys. Budjetin rajoittaessa valintaa verhot voidaan hyvin asentaa myös myöhemminkin kun vaan sähköistykseen on varauduttu rakennusvaiheessa.

 

TILOJEN KALUSTETTAVUUS

 

Ikkunoiden sijoittelussa pitää pohtia myös tilojen kalustettavuutta. Huoneista on hyvä piirtää ns. kalustepohja, jolloin nähdään, että kaikki tilaan suunnitellut kalusteet mahtuvat ilman, että ikkunat estävät niiden sijoittamista.

 

Vaakasuuntaisen sijoituksen lisäksi ikkunan alareunan korkeudella on merkitystä kalustusta ajatellen. Lattiasta lähtevät ikkunat on kivan moderneja, mutta voivat hankaloittaa kalustamista. Tämä ei muodostu ongelmaksi jos ikkunat suunnitellaan niin, että huonekalut pystytään sijoittamaan muuten kuin ikkunan eteen. Ikkunaseinällisessa olohuoneessa on hyvä olla muutoin ehjää seinäpintaa kalusteita varten tai riittävästi tilaa kalusteiden sijoittamiselle keskelle huonetilaa.
Kirjoituspöydän korkeus on yleensä vähän reilu 70cm, joten jos pöytä halutaan ikkunan eteen, alareunan ihanteellinen korkeus on 80cm. Harkkotaloissa harkkojen moduulimitoitus menee 20cm jaolla parittomilla luvuilla, joten tuo 80cm vaatisi harkkojen leikkelyä. Eli alareuna sijoitetaan silloin 70 tai 90 senttiin.
Sänkyä ei yleensä sijoiteta ainakaan ison ikkunan kohdalle, joten sille pitäisi löytyä ikkunaton sijoituskohta.

 

ARKKITEHTUURI

 

Ikkunoilla voidaan vaikuttaa tehokkaasti talon arkkitehtuuriin ja parhaassa tapauksessa ne korostavat sitä.

 

Moderneissa talotyypeissä käytetään yleensä pelkistetympiä ikkunamalleja, perinteisistä poikkeavia muotoja ja ikkunapinta-alat voivat olla hyvin suuriakin. Perinnetaloissa taas suositaan paljon ikkunaristikoita ja ikkunat ovat maltillisemman kokoisia.

 

Ikkunoiden sijoittelussa joudutaan aina ajattelemaan sekä sisäpuolen arkkitehtuuria ja toiminnallisuutta että julkisivun sommittelua samanaikaisesti. Jos ikkunan muoto ja paikka mietitään pelkästään sen mukaan mikä on ihanteellisinta sisätilan kannalta, tulee julkisivusta helposti levoton. Kovin monen muotoisten ja tyyppisten ikkunoiden läiskiminen summittaisesti samaan julkisivuun ei todennäköisesti johda tasapainoiseen lopputulokseen. Epäsymmetrinenkin julkisivu voi olla toki kiinnostava, mutta sekin vaatii tarkkaa sommittelua.

 

Julkisivuissa ikkunoita voidaan joko korostaa tai piilottaa. Seinäväristä poikkeava karmiväri nostaa niitä enemmän esille kuin seinän sävyyn soinnutetut karmit. Yksittäisiä ikkunoita voidaan "piilottaa" yhdistämällä ikkunoita visuaalisesti karmien värisellä seinäosuudella, jolloin ne sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi.

 

IKKUNOIHIN LIITTYVIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

 

Vuoden 2018 alusta voimaan tulleet määräykset edellyttävät ikkunoihin kaidelasimääräykset täyttävää lasitusta mikäli ikkunan alareuna on alle 700mm päässä lattian tai maan pinnasta. Tuollainen ikkuna on selkeästi kalliimpi kuin tavallinen.

 

Ääneneristysvaatimuksiin tuli myös muutoksia vuoden 2018 alusta ja monissa pientalokohteissa joudutaan nykyään teettämään ns. ääneneristysselvitys. Ikkunat vaikuttavat oleellisesti rakennuksen vaipan ääneneristävyyteen ja selvityksessä määritetään jokaiselle ikkunalle ääneneristävyysarvo.

 

Kellaritilojen ikkunoiden pitää alle reilusti alle 10% huoneen alasta, jotta tila ei täytä asuinhuoneen määritelmää.

 

Jokaisessa asuinhuoneessa pitää olla tuuletusmahdollisuus. Käytännössä tiloissa pitää siis olla yksi avattava ikkuna tai sen osa. Myös ovi täyttää määräyksen. Makuuhuone pelkällä kiinteällä ikkunalla ei siis ole mahdollinen.

 

Asuinhuoneen ikkunan minimikoko on 10% huonealasta. Tuota pienemmällä ikkunalla huonetta ei voi määritellä virallisesti asuinhuoneeksi.

 

Toisen kerroksen makuuhuoneista pitää olla poistumismahdollisuus tulipalon sattuessa, joten jokaisessa huoneessa on oltava poistumistiemääräykset täyttävä varatieikkuna.

 

TEKNISET OMINAISUUDET

 

Ikkunatyypeissä vaihtoehtoja on ns. kiinteä mek-ikkuna tai avattava mse-ikkuna. Kiinteän ikkunan etuja ovat sirompi karmirakenne ja vain kaksi pestävää pintaa. Huonoja puolia on huonompi ääneneristävyys sekä mahdollisten sälekaihtimien sijoitus ikkunan sisäpintaan, jossa ne pölyyntyvät ja ovat alttiimpia vaurioille. Mse-ikkunaan sälekaihtimet saadaan ikkunan sisään. Mse-ikkunassa vastaan voi tulla ikkunan koko, kiinteitä ikkunoita pystytään tekemään suurempina. Tyyppiä valitessa kannattaa huomioida myös ikkunan pestävyys. Isot ja korkealla olevat ikkunat ovat yleensä järkevämpiä olla kiinteinä. 2. kerroksen ikkunat taas on järkevämpää laittaa avattavina ellei ikkunan edessä ole parveketta, josta ikkunan pääsee pesemään ulkopuolelta.

 

Pientaloissa käytetään tyypillisimmin joko puu-alumiini-ikkunoita tai alumiini-ikkunoita. Puu-alumiini-ikkunassa runko on puuta ja ulkopuolen puite on peitetty alumiiniverhouksella. Näiden ikkunoiden maksimikoko kiinteinä on n. 6 neliötä riippuen vähän leveyden ja korkeuden suhteesta. Esimerkiksi ikkunaseinissä on silloin käytännössä monta ikkunaa vierekkäin, jolloin lasien välissä on kaksi karmia. Alumiini-ikkunajärjestelmillä pystytään tekemään suuriakin ikkunakokonaisuuksia, jolloin lasien välissä on vain yksi karmi ja rakenne on siten sirompi. Alumiini-ikkunat ovat kuitenkin huomattavasti kalliimpia kuin puu-alumiini-ikkunat.

 

Ikkunoiden u-arvot ja pinta-ala vaikuttavat rakennuksen energiatehokkuuteen. Mitä pienempi ikkunan u-arvo on, sitä parempi on talon energiatehokkuus. Matalaenergiataloon valitaan mahdollisimman energiatehokkaat ikkunat ja myös niiden koko pidetään maltillisena.

Erityisesti kivitaloissa kännykkäkuuluvuus ja nettiyhteys voivat muodostua ongelmaksi kun signaalit eivät läpäise kiviseiniä ja selektiivi-ikkunoita. Muutama ikkunatoimittaja on kehittänyt ikkunaratkaisun, jossa signaalit läpäisevät ikkunan. Tällaisia ikkunoita on tällä hetkellä ainakin Tiivin Connect Antenni ja Lammin Signal Window. Myös Finnfoam on tuonut markkinoille oman ratkaisunsa, joka on nimeltään FF-Signal. Kyse on signaalivahvistimesta, joka on kahden 20mm eristelevyn välissä. Vahvistin voidaan sijoittaa esimerkiksi ikkunan karmin ja seinänpielen väliin, jolloin tuo on huomioitava ikkunan mitoituksessa. Muita mahdollisuuksia paneelin sijoittamiselle voit käydä lukemassa tästä linkistä.
FF-Signal

OPPITUNTI 9 VASTAAVAT TYÖNJOHTAJAT

Pientalotyömaalle vaadittavat työnjohtajia ovat vastaava mestari sekä iv-ja kvv-työnjohtaja. Työnjohtajat nimetään ennen kyseisen alan työsuoritusten aloittamista.

VASTAAVA MESTARI

Vastaava työnjohtaja eli vastaava mestari on työmaan tärkein henkilö. Hän valvoo, että rakennetaan suunnitelmien, määräysten, säännösten ja hyvän rakennustavan mukaisesti.

Vastaava mestari on pakollinen henkilö rakennuslupaa edellyttävässä rakentamisessa ja joskus myös toimenpidelupakohteissa mikäli lupapäätöksessä näin vaaditaan. Vastaava mestari hyväksytetään rakennusvalvonnassa joko ilmoituksella tai hakemuksella. Ilmoittaminen tulee kyseeseen silloin kun henkilö on toiminut kyseisen kunnan alueella vastaavassa tehtävässä. Vastaavan mestarin pätevyys perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin. Pätevyysvaatimukset riippuvat hankkeen vaativuudesta ja rakennusvalvonta arvioi tapauskohtaisesti henkilön kyvyt kyseiseen tehtävään. Pientalotyömailla vastaavat mestarit ovat usein koulutukseltaan rakennusinsinöörejä ja omaavat lisäksi vankan kokemuksen rakentamisesta.

Ympäristöministeriön ohje työnjohtajien vaativuusluokista ja kelpoisuuksista löytyy täältä:

Ympäristöministeriön ohje rakentamisen työnjohtotehtävien vaativuusluokista ja työnjohtajien kelpoisuudesta

TopTen-rakennusvalvontojen tulkinnat kyseisistä asetuksista ja ohjeista löydät täältä:

Vastaava työnjohtaja kelpoisuusvaatimukset
Yhtenäisissä TopTen-käytännöissä ovat mukana seuraavat kunnat/kaupungit: Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Lahti, Kuopio, Pori, Kouvola, Joensuu, Lappeenranta, Vaasa, Lohja, Kauniainen.

Vastaavan mestarin tehtävänkuvaan kuuluu työmaan ja rakennustyön valvonta sekä viranomaiskatselmusten hoitaminen (aloituskokous, rakennetarkastukset lupapäätöksen mukaisesti, loppukatselmukset). Työmaakäyntien tiheys riippuu runkomateriaalista ja rakennusvaiheesta. Kivitalon rakentaminen vaatii enemmän käyntejä kuin puuelementtitalon. Puuelementtitalon runko kasataan tehtaalla ja vastaava mestari ei valvo kasausta vaan tarkastaa elementit niiden tultua työmaalle.Runkovaiheessa käyntejä tarvitaan enemmän (n.2krt/viikko) kun taas sisätyövaiheessa riittää vähempi. VM tilaa katselmukset rakennusvalvonnan tarkastajalta ja on itse paikalla tarkastuksissa.

Mikäli VM huomaa työmaalla rakennusvirheitä, puuttuu hän niihin käymällä virheet ja korjaustoimenpiteet läpi kyseisen urakoitsijan kanssa. Mikäli työmaalla huomataan virheitä tai puutteita suunnitelmissa, on hän yhteydessä kyseiseen suunnittelijaan tai pääsuunnittelijaan riippuen asian laadusta.

VM on se henkilö, joka on rakennuttajan puolella mahdollisissa erimielisyystilanteissa. Tästä syystä voi olla hieman ristiriitaista, mikäli vastaava mestari tulee esimerkiksi talotoimittajan kautta. Henkilön voi silloin olla vaikea asettua talotoimittajaa vastaan mahdollisessa riitatilanteessa ja olla aidosti rakennuttajan puolella.

Vastaavaa mestaria valitessa on hyvä kuulla aiemmin rakentaneiden kokemuksia kyseisestä henkilöstä. Oleellisia tietoja ovat edellisten hankkeiden sujuvuus, mahdollisten ongelmien huomaaminen ja niihin puuttuminen sekä valvonnan määrä. Mikäli vastaavaa on näkynyt työmaalla alle 10 kertaa koko rakennusaikana, on se aivan liian vähän oli sitten kyse puuelementtitalosta tai kivitalosta. Valvontaa kun ei voi tehdä etänä työpöydän äärestä. Tarjouksissa on ilmoitettu kohteeseen laskettu tuntimäärä valvonnalle, mutta se voi olla hyvin kaukana totuudesta eli kannattaa varmistaa edellisiltä työmailta kuinka hyvin todellisuus on vastannut tarjousta. Myös rakennusvalvonnat ovat kiinnostuneita vastaavan mestarin kyseiseen kohteeseen varaamastaan ajasta ja tunnit ilmoitetaan hakemuksen/ilmoituksen yhteydessä. Rakennusvalvonta ei kuitenkaan valvo mitenkään tuntien toteutumista vaan se jää rakennuttajalle.

Vastaavan mestarin vastuu ja työsarka on nykypäivänä todella suuri ja entisaikojen kossupullopalkkiot ovat mennyttä aikaa. Hyvän vastaavan palkkio pääkaupunkiseudulla n. 200m2 kivitalolle on n. 6000-8000€. Vastaavan kokoisen puuelementtitalon osalta hinta on n. 4000-6000€ luokkaa, koska työmaakäyntejä ei tarvita niin paljon.

VM:lta voi ostaa usein lisäksi rakennuttajakonsultille kuuluvia töitä lisätyönä. Rakennuttajakonsultin osa-alueeseen palaamme myöhemmin tarkemmin.

IV- JA KVV TYÖNJOHTAJA

Ilmanvaihtotyönjohtaja ja kiinteistön vesi- ja viemärilaitteiston (kvv) työnjohtajien pätevyydet perustuvat myös maankäyttö- ja rakennuslakiin ja ovat myös pakollisia henkilöitä kyseisiä töitä sisältävissä kohteissa. Työnjohtajat hyväksytetään rakennusvalvonnassa kuten vastaava mestarikin. Pätevyysvaatimukset riippuvat hankkeen vaativuudesta ja rakennusvalvonta arvioi tapauskohtaisesti henkilön kyvyt kyseiseen tehtävään.

Pääkaupunkiseudun rakennusvalvontojen (PKSRAVA) tulkinnat kyseisistä asetuksista ja ohjeista löydät iv- ja kvv-vastaavien osalta täältä:

Iv-työnjohtaja kelpoisuusvaatimukset

Kvv-työnjohtaja kelpoisuusvaatimukset

Vastaavat työnjohtajat valvovat kyseisen alan töiden suorittamista ja osallistuvat niiden katselmuksiin.

Iv- ja kvv työnjohtaja voi olla myös sama henkilö. Joskus kvv-työnjohdon vastuu voi olla jaettu ulko- ja sisäpuolisiin töihin, jolloin esimerkiksi maanrakentaja toimii ulkopuolisten töiden työnjohtajana. Vastaavina työnjohtajina voivat toimia myös urakoitsijat, mutta tässä on vähän sama ristiriita kuin vastaavan mestarin osalta ja myös rakennusvalvonnat ovat  alkaneet heräämään tähän ongelmaan ja kyseenalaistamaan sen järkevyyttä.

Iv- ja kvv-työnjohtajan palkkio on n. 1000-2000€ kun molemmat vastuut sisältyvät samalle henkilölle.

OPPITUNTI 8 ERI ALOJEN SUUNNITELMAT

Talon rakentamiseen tarvitaan arkkitehtisuunnitelmien lisäksi monia muitakin suunnitelmia. Pakollisia ovat rakenne-, lvi- ja sähkösuunnitelmat. Lisäksi suunnitelmia voidaan täydentää sisustus-, valaistus- ja pihasuunnitelmilla.

Jokaisen suunnittelijan kanssa pidetään yleensä alkupalaveri, jossa kartoitetaan lähtötiedot ja rakennuttajan toiveet. Tapaamiseen on hyvä valmistautua etukäteen laatimalla lista toivomistaan asioista.

Kaikki suunnitelmat hyväksytetään rakennuttajalla ja pääsuunnittelijalla ennen niiden leimautusta.

Esitetyt suunnittelun hintahaarukat ovat pääkaupunkiseudulle rakennettavalle n. 200 neliön talolle hyvältä suunnittelijalta.

RAKENNESUUNNITELMAT

Rakennuttajalle voi olla epäselvää mihin tarvitaan arkkitehdin työpiirustuksia jos on rakennekuvat. Piirustukset eivät kuitenkaan ole päällekkäisiä vaan niissä käsitellään eri asioita. Karkeasti ajateltuna rakennesuunnittelija määrittää kantavat rakenteet ja arkkitehti muun.

Rakennesuunnitelmat sisältävät seuraavat piirustukset:

- louhintasuunnitelma (kalliotonteilla)

- perustuspiirustus (anturat, sokkelit, salaojat, radonputket, routasuojat, alapohjat)

- välipohjapiirustukset (ontelolaatastot/välipohjapalkit, kantavat seinät, aukonylityspalkit)

- yläpohjapiirustus (kattoristikot, aukonylityspalkit, kantavat seinät)

- rakenneleikkaukset

- rakennedetaljit mm. rakenteiden liitoksista, rakennetyypeistä

- ristikkokaaviot

- ontelolaattojen mittakuvat

- elementtisuunnitelmat (elementtitaloissa)

- ulkoseinäprojektiot aukotuksineen (eivät pakollisia, mutta helpottavat työmaata)

Rakennesuunnitelmat toimitetaan rakennusvalvontaan leimautettavaksi. Eri kunnilla on erilaisia piirustusten toimitustapoja; jossain piirustukset käydään läpi ja jossain ne ainoastaan leimataan ja otetaan arkistoon. Oli toimintatapa kumpi hyvänsä tai jotain siltä väliltä, niin päärakennesuunnittelija toimittaa ne rakennusvalvontaan.

Rakennesuunnitelmien hinta on n. 4000-6000€. Rakennesuunnitelmia on hyvin eri tasoisia ja suunnittelijan valintaan kannattaa kiinnittää erityistä huomioita. Halvin ei välttämättä ole paras valinta. Jos suunnitelmat ovat puutteelliset esimerkiksi detaljien osalta ja työmaalla joudutaan työvaiheita lykkäämään odottaessa täydennyksiä suunnitelmiin, tuo se helposti lisäkustannuksia ja viivettä aikatauluihin.

LVI-SUUNNITELMAT

Nämä pitävät sisällään kaikki ilmanvaihtoon ja viemäröintiin liittyvät suunnitelmat.

Ilmanvaihtokuvissa esitetään ainakin seuraavat asiat:

- iv-putket (niiden reitit ja kanavien koot)

- iv-venttiilit ja tilakohtaiset ilmamäärät

- iv-kalusteluettelo

- iv-koneen tyyppi, paikka

Viemäripiirustukset sisältävät:

- lvi-asemapiirros, jossa esitetään tonttiputkien reitit, niiden koot ja korot, ränni- ja sadevesikaivot, mahdolliset pumppaamot ja imeytysrakenteet sekä kunnallisteknisten alueiden ulkopuolella kaivot ja jätevesijärjestelmät.

- pohjapiirroksissa viemärien linjat ja koot, vesi- ja viemäriputkien reitit, hanat ja lattiakaivot

- laitteet kuten vesimittari, lämminvesivaraaja, maalämpökone

- jakotukkien paikat

- kaivokuva (määritellään eri kaivojen tyypit)

Lvi-suunnittelija toimittaa piirustukset rakennusvalvontaan leimautettavaksi.

Lvi-suunnitelmien hinta n.1200-2000€.

SÄHKÖSUUNNITELMAT

Sähkösuunnitelmat ovat myös pakolliset vaikkei niitä toimitetakaan rakennusvalvontaan. Suunnitelmien läpikäymiseen rakennuttajan kannattaa käyttää reilusti aikaa ja pohtia tarkkaan mitä mihinkin tarvitaan. Pistorasian puuttuminen jostakin tarpeellisesta paikasta harmittaa pitkään.

Suunnitelmat sisältävät seuraavia asioita:

- pistorasiat

- valaisimet

- kytkimet

- sähkökaapin ja tonttikeskuksen paikat

Sähkösuunnitelmien hinta on n.1000-1500€. Väylätekniikalla (esim. KNX) toteutettuna 3000 eurosta ylöspäin.

Sähkösuunnitelmia voi täydentää halutessaan valaistussuunnitelmalla. Valaistussuunnitelma voi olla osa sähkösuunnittelua tai sen voi teettää erillisellä valaistussuunnittelijalla, jolloin suunnitelman sisältö siirretään sähkösuunnitelmiin.

Valaistussuunnitelman hinta on n. 500€. Suunnitelmia saa myös joiltain yrityksiltä ilmaiseksi, jos sieltä ostaa suunnitelman sisältämät valaisimet. Näissä kannattaa olla kuitenkin tarkkana, koska valaisimet ovat valitettavasti usein joko huonolaatuisia tai hirmu kalliita.

LATTIALÄMMITYSSUUNNITELMAT

Suunnitelmien tekijä riippuu lattialämmitystyypistä. Sähköllä lämpiävän lattian suunnitelmat tulevat sähkösuunnittelijalta. Vesikiertoisen lattialämmityksen taas suunnittelee joko lvi-suunnittelija tai sen toimittaja. Toimittajan suunnitelmien hinta sisältyy laitetoimituksen hintaan.

Suunnitelmat sisältävät seuraavia asioita:

- lämmityspiirit ja putkikierrot

- termostattien paikat

- lattialämmityksen jakotukkien paikat

JÄÄHDYTYSSUUNNITELMAT

Suunnitelma tulee yleensä laitteiden toimittajalta. Vaihtoehtoja on ilmalämpöpumppu ja maalämpöön liittyvä viilennys. Maalämpöön liittyvään viilennykseen on erilaisia vaihtoehtoja ja suunnitelma tulee yleensä laitetoimittajalta. Suunnitelma sisältyy laitetoimituksen hintaan.

SISUTUSSUUNNITELMA

Sisustussuunnitelman laajuus on tapauskohtaista ja se räätälöidään aina rakennuttajan toiveen mukaisesti.

Suunnittelu sisältää seuraavia asioita halutussa laajuudessa:

- sisäpintojen värit ja materiaalit

- kiintokalusteiden suunnittelua

- irtokalusteiden valinnassa auttaminen

- seinäprojektioita (esim. kylpyhuoneet)

Hinta määräytyy suunnitelmasisällön perusteella ja haitari on varsin suuri suunnittelijasta riippuen.

PIHASUUNNITELMA

Pihasuunnitelma pohjautuu arkkitehdin tekemään asemapiirrokseen ja siinä syvennytään tarkemmin pihajärjestelyihin, pihamateriaaleihin ja istutuksiin. Suunnitelman laajuus on tapauskohtainen ja hinta määräytyy sen ja pihan koon perusteella.

Suunnitelmissa esitettäviä asioita:

- pihan materiaalit (kiveystyyppi, nurmikko- ja istutusalueet)

- tarkat korot eri alueille

- mahdolliset muurit (tyyppi, mitoitus ja korot)
- pihan toiminnot (pyörien säilytys, tamppaus, keittiöpuutarha jne.)

- istutuslajit ja määrät
- työohjeet

OPPITUNTI 7 PÄÄSUUNNITTELU

Pääsuunnittelijan rooli on ehkä rakennushankkeen epämääräisin suunnittelijan rooli. Varsinkin jos pääsuunnittelija ja arkkitehti ovat sama henkilö, monesti rakennuttajalle ei edes projektin lopuksi ole selvää mikä on ollut pääsuunnittelijan osuus. Lupakuvista puhutaan myös pääpiirustuksina, joten pääsuunnittelija mielletään usein niiden tekijäksi. Pääsuunnittelija ei kuitenkaan nimityksestä huolimatta varsinaisesti suunnittele mitään.

Pääsuunnittelijan vastuut on määritelty maankäyttö- ja rakennuslaissa ja on rakennushankkeen pakollinen osapuoli. Lyhykäisyydessään pääsuunnittelija vastaa suunnittelun kokonaisuudesta ja sen laadusta. Pääsuunnittelija on siten aina parhaiten perillä suunnitelmien kokonaisuudesta. Pääsuunnittelijan toimenkuvaan kuuluu selkeästi kolme osa-alueetta: Rakennusvalvonnan kanssa asiointi, eri suunnittelualojen suunnitelmien yhteensovittaminen ja rakennustyön lopputuloksen tarkistaminen.

Yhteydenpito rakennusvalvonnan kanssa sisältää lähtötietojen selvittelyn, luonnosten ennakkoesittelyn, rakennusluvan valmistelun sekä jättämisen ja rakennusvaiheessa tarvittavien asioiden selvittämisen. Pääsuunnittelija myös osallistuu rakennusvalvonnan aloituskokoukseen. Rakennusaikaisista muutoksista hän on tarvittaessa yhteydessä rakennusvalvontaan ja hankkii tarvittaessa luvan muutoksille.

Pääsuunnittelija valvoo, että eri suunnittelualojen (arkkitehti-, rakenne-, lvi-, sähkö-, piha- ja sisustussuunnittelu) suunnitelmat muodostavat yhtenevän kokonaisuuden rakentamista koskevien määräysten mukaisesti. Lisäksi hän tarkistaa, että suunnitelmat ovat riittävän laajat. Jokainen suunnittelija kuitenkin vastaa omista suunnitelmistaan ja niiden oikeellisuudesta. Esimerkiksi rakennesuunnittelija vastaa rakennelujuuslaskelmistaan eikä pääsuunnittelija vastaa niiden oikeellisuudesta. Suunnittelijoiden kesken yhteydenpito pientalokohteissa hoituu pääsääntöisesti puhelimitse ja sähköpostilla. Suunnitelmia lähetetään suunnittelijoiden kesken ristiin ja kommunikointi tapahtuu pitkälti suunnittelijoiden kesken. Silloin jos johonkin asiaan kaivataan rakennuttajan mielipidettä, otetaan hänet mukaan keskusteluun. Pääsuunnittelija tarkastaa kaikki suunnitelmat ennen kuin niitä leimataan rakennusvalvonnassa ja hän myös valvoo, että rakenne- ja lvi-suunnitelmat on toimitettu rakennusvalvontaan kyseisen kunnan ohjeistuksen mukaisesti.

Rakentamista valvoo vastaava mestari, mutta pääsuunnittelija tarkastaa lopuksi, että kohde on rakennettu pääpiirustusten mukaisesti. Rakentamisen aluksi pääsuunnittelija käy työmaalla tarkistamassa suunnitellut lattiakorot sen jälkeen kun rakennusten nurkat ja lattiakorot on merkitty työmaalle. Jos rakennusaikana tehdään jotain muutoksia suunnitelmiin, niistä on aina oltava yhteydessä pääsuunnittelijaan, joka arvioi muutoksen toteutuskelpoisuuden ja niiden mahdollisesti tarvitsemat muut toimenpiteet ja selvitykset. Joidenkin muutosten osalta voidaan tarvita hyväksyntä myös rakennusvalvonnalta ja pääsuunnittelija huolehtii siitä. Pääsuunnittelija käy työmaalla ennen loppukatselmusta tarkastamassa suunnitelmien mukaisuuden, mutta rakennus- ja lopputarkastuksissa pääsuunnittelijan läsnäolo ei ole tarpeellista.

Pääsuunnittelijan koulutusvaatimukset ovat väljemmät kuin esimerkiksi arkkitehti- tai rakennesuunnittelijan. Rakennusvalvonta arvioi aina lupakäsittelyn yhteydessä tapauskohtaisesti sopiiko kyseinen henkilö pääsuunnittelijaksi. Pääsuunnittelijana voi toimia esimerkiksi arkkitehti tai vastaava mestari. Yleensä pääsuunnittelijana on kohteen arkkitehti, joka onkin luontevinta. Esimerkiksi luonnosten esittely rakennusvalvontaan on helpompaa kun suunnittelija voi itse neuvotella mahdollisista muutoksista lupakäsittelijän kanssa kuin jos välissä olisi joku kolmas henkilö. Arkkitehti myös tietää taustat miksi piirustukset ovat sellaiset kuin ovat ja esimerkiksi työmaa-ajan muutoksien aiheuttamat vaikutukset suunnitelmiin on helpompi arvioida kokonaisuuden kannalta. Lisäksi pääsuunnittelijan täytyy olla perillä suunnitteluun liittyvistä rakennusmääräyksistä ja tämä vaatii tietysti tietämystä niistä ja arkkitehdin koulutukseen nuo sisältyvät.

Valmistaloprojekteissa pääsuunnittelija yleensä palkataan itse. Talotoimittajat eivät siis koskaan toimi pääsuunnittelijoina tai ainakaan minä en sellaiseen toimijaan ole törmännyt. Arkkitehtisuunnittelija nimetään usein talotehtaan puolesta ja rakennuttaja hoitaa pääsuunnittelijan palkkaamisen. Näissä tapauksissa pääsuunnittelija käy läpi talotehtaan suunnittelijan tekemät piirustukset ja kommentoi niissä havaitsemiaan puutteita tai muutostarpeita. Pääsuunnittelija esittelee suunnitelmat rakennusvalvontaan ja välittää eteenpäin tiedon mahdollisista muutostarpeista talotehtaan suunnittelijalle.

Pääsuunnittelu kestää siis käytännössä koko rakennusprojektin aina suunnittelun aloituksesta lopputarkastukseen. Pääsuunnittelun hinta n. 200 neliön talolle pyörii pääkaupunkiseudulla 1500-2500€ tuntumassa.

OPPITUNTI 6 ARKKITEHTISUUNNITELMAT

Arkkitehtisuunnitelmat ovat kokonaisuus, joka pitää sisällään luonnospiirustukset, rakennuslupapiirustukset sekä toteutusta varten laadittavat työpiirustukset.

Luonnospiirustukset

Luonnospiirustukset tehdään asiakkaan toiveiden mukaan. Toiveita kartoitetaan yhteisessä palaverissa, jossa käydään perinpohjaisesti läpi rakennuttajan toiveita ja niiden perusteella arkkitehti tekee ehdotuksen rakennuttajalle. Palaveriin on hyvä valmistautua etukäteen tekemällä tilaohjelma, josta kerroin tarkemmin oppitunnilla 3. Yhdessä käydään läpi tilaluettelo ja toiveet sekä keskustellaan perheen arjesta. On tärkeää, että arkkitehti tietää jonkin verran perheen elämästä, jotta hän pystyy huomioimaan perheen tarpeet suunnitelmissa. Arkkitehdin pitää tietää myös taloa varten varattu budjetti, jotta se pystytään huomioimaan talon suunnittelussa. Rakennusmateriaalia ei tarvitse olla päätettynä luonnossuunnittelua aloitettaessa, sen suhteen päätös tehdään monesti vasta talopaketti-/runkokilpailutuksen jälkeen.

Luonnossuunnitelmat sisältävät karkean tonttisuunnitelman, pohjapiirrokset, leikkauksen/leikkauksia ja julkisivut. Lisäksi arkkitehti tekee monesti talosta 3d-mallin, joka havainnollistaa hyvin miltä talo tulee näyttämään visuaalisesti.

Aluksi arkkitehti käy aina tontilla tutustumassa sen ominaisuuksiin. Luonnossuunnittelu lähtee yleensä liikkeelle tontin suunnittelusta, jossa arkkitehti hahmottelee rakennusten ja tontin toimintojen sijoitukset. Sen jälkeen taloa aletaan suunnittelemaan tarkemmin. Itse teen yleensä ensin pohjapiirrokset sekä niiden rinnalla leikkausta/julkisivua, jotta ajatellun rakennuksen massoittelun ja hahmon pystyy esittämään myös rakennuttajalle. Kun pohjat on saatu pääpiirteiltään rakennuttajan toiveiden mukaisiksi, päästään suunnittelemaan julkisivuja tarkemmin. Arkkitehdin käyttämästä ohjelmasta riippuen 3d-malli muodostuu joko samanaikaisesti muiden suunnitelmien kanssa tai se tehdään lopuksi ja sen perusteella voidaan muokata tarvittaessa muita suunnitelmia.

Pääsuunnittelija käy esittelemässä luonnoksia myös rakennusvalvonnassa, jotta saadaan varmuus, että suunnitelmat ovat suurilta linjoiltaan hyväksyttävissä ja näin itse rakennuslupaprosessi sujuu kitkattomammin. Nykyään ainakin suurimpien kaupunkien rakennusvalvonnat vaativat, että hankkeesta on käyty ennakkoesittely lupakäsittelijän kanssa ennen luvan jättämistä. Mielestäni se on järkevää joka tapauksessa, jotta lupakäsittelyn aikana suunnitelmiin ei tule ainakaan suuria muutoksia.

Luonnospiirustuksilla pyydetään tarjoukset talotoimituksesta/materiaaleista ja runkourakasta ja kilpailutuksen päätteeksi tehdään päätös runkomateriaalista/toimittajasta. Materiaali ja toimittaja on hyvä olla tiedossa lupakuviin siirryttäessä, jotta ne pystytään piirtämään toteutuksen mukaisesti ja myöhemmin ei tarvita ainakaan sen takia muutoslupaa.

Tässä erään suunnittelemani kohteen luonnospohjat:

Rakennuslupapiirustukset

Rakennuslupapiirustuksiin tehtyjä luonnossuunnitelmia tarkennetaan ja lisäksi laaditaan pinta- ja hulevesisuunnitelma, katujulkisivupiirustus, kerrosalakaaviot ja tarvittavat laskelmat. Piirustukset myös päivitetään vastaamaan valittua runkomateriaalia. Pohjiin suunnitellaan mm. esteettömyysmääräysten mukaiset asiat, poistumistiet, korot, ikkunoiden määritykset  ja kiintokalusteet. Julkisivuihin määritetään värit ja materiaalit (mikäli tätä ei ole tehty jo luonnosvaiheessa), piirretään maanpinnat pintavaaituksen mukaisesti, kattoturvatuotteet, kattotikkaat ja korot. Leikkaukseen määritetään rakennetyypit u-arvoineen kaikille rakennusosille, lisätään korot, mahdolliset hormileikkaukset ja maanpinnat. Asemapiirustus on yleensä luonnosvaiheessa aika raakile ja siihen tulee paljon lisää tietoa mm. pintojen rakenteet, korot lattioille, nurkille ja piha-alueille, asemakaavamääräykset, pinta-alalaskelmat, mahdolliset tukimuurit ja aidat sekä kunnallistekniset liitokset. Lisäksi tontista laaditaan erillinen pinta- ja hulevesisuunnitelma, jossa selvitetään miten kyseisiä vesiä hallitaan. Siinä esitetään mm. maanpintojen muotoilut, sadevesi- ja rännikaivot, laskelmat vesien määristä sekä mahdolliset viivytys-/imeytysrakenteet.

Tässä saman kohteen lupapohjat:

 

Työpiirustukset

Työpiirustusten vuoro on kun rakennuslupa on saatu. Joskus niitä tehdään jo lupakäsittelyn kanssa rinnakkain jos aikataulu rakentamisen aloitukselle on tiukka, mutta silloin on toki riskinä, että lupakäsittelyn aikana mahdolliset muutokset pitää päivittää useampiin piirustuksiin. Työpiirustuksiin lupapiirustuksia täsmennetään edelleen ja sen lisäksi laaditaan ikkuna- ja ovikaaviot sekä julkisivudetaljit. Pohjapiirroksiin mitoitetaan ikkuna- ja oviaukot sekä väliseinät ja suunnitellaan alakattojen korkeudet sekä päivitetään mahdolliset rakenne- ja lvi-suunnittelun mukanaan tuomat muutokset. Ikkuna- ja ovikaavioissa määritellään niiden ominaisuudet kuten ikkunoiden avattavuus, turva- ja kaidelasit, tarkat mitat, kätisyydet ja mahdolliset palo-osastoinnit. Yleisiä julkisivudetaljeja ovat räystäs-, kaide- ja pielirakenteet. Myös katoksista ja mahdollisista julkisivutehosteista tehdään detaljit.

Esimerkkikohteen työpohjat:

 

Lähtötiedot arkkitehdille

Tilaohjelman ja toiveiden lisäksi arkkitehdille pitäisi antaa lähtötiedoiksi seuraavat:
Kartta-aineistot
Pohjatutkimus (jos on jo teetetty)
Liitoskohtalausunto
Poikkeuslupa/suunnittelutarveratkaisupäätös (jos sellainen on)
Mahdolliset rasite- ja hallinnanjakosopimukset


Suunnittelun kesto

Arkkitehtisuunnittelun kesto vaihtelee kohdekohtaisesti, mutta karkeasti eri vaiheiden kesto on yleensä suurin piirtein tällainen:
Luonnosvaihe 1-2kk
Lupapiirustukset 2 viikkoa
Työpiirustukset 4 viikkoa
Kun huomioidaan luonnospiirustusten jälkeinen kilpailutusvaihe, johon yleensä kuluu vähintään kuukausi, suunnittelun aloituksesta rakennusluvan jättämiseen kuluu n. 3-4 kuukautta. Suunnitteluun kuluvaan aikaan vaikuttaa paljon minkälaisella tahdilla rakennuttaja kommentoi saamiaan suunnitelmia. Joskus halutaan rauhassa pohdiskella asioita kauemmin, jolloin suunnittelu edistyy hitaammin.

Arkkitehtisuunnitelmien hinta

Arkkitehtisuunnittelun hinta perustuu pitkälti kohteen kokoon sekä tarvittaviin suunnitelmiin. Suunnitelmien hinta on sidoksissa myös suunnittelijan pätevyyteen ja maantieteellisellä sijainnilla on myös jonkin verran merkitystä. Pääkaupunkiseudulla noin 200 neliön kokoisen talon arkkitehtisuunnittelun saa pätevältä suunnittelijalta n. 6000-9000€  hintaan. Hinta sisältää yleensä kaikki talon rakentamiseen tarvittavat arkkitehtisuunnitelmat.

Lisähintaa voi muodostua, jos jo hyväksyttyjä suunnitelmia lähdetään rakennuttajan toiveesta muuttamaan tai arkkitehdilla halutaan teettää jotain tarjouksen ulkopuolisia töitä. Arkkitehti voi myös rajoittaa luonnossuunnitelmien versioiden määrää, jolloin lisäkustannusta voi syntyä jos määrä on rajoitettu esimerkiksi kolmeen kierrokseen ja tuona aikana suunnitelmista ei ole muodostunut hyväksyttävää suunnitelmaa. Kaikilla ei tällaista rajoitetta kuitenkaan ole ja se yleensä ilmenee jo arkkitehdin tarjouksesta.

OPPITUNTI 5 ARKKITEHTI VAI TALOPAKETTI?

Tontin hankkimisen jälkeen seuraavaksi vuorossa on talon suunnittelu. Oikeastaan minkään kanssa ei pääse hankkeessa eteenpäin ennen kuin on jonkinlaiset piirustukset talosta olemassa. Etenemistapoja on kaksi: Palkataan joku suunnittelemaan talo tai valitaan valmiiksi suunniteltu talopaketti. Se kumpi tapa on järkevin riippuu osittain talon runkomateriaalista ja osittain omista toiveista. Halutaanko juuri itselle yksilöllisesti suunniteltu talo vai valitaanko talopaketeista sopivin malli. Runkomateriaaleilla on se eroavaisuus, että puutalopuolella talotoimittajilla on valmiita talomalleja, jotka saa tilattua valmiina pakettina kun taas kivitalopuolella palkataan yleensä arkkitehti piirtämään talo. Monilla kivitalotoimittajilla on kyllä omat mallistonsa, mutta heillä ei ole talon "sisällä" piirtäjiä, joten piirustusten tekoa varten palkataan oma suunnittelija. Talomallit toimivat siis kivitalopuolella enemmänkin ideapohjina.

Puutaloista suurin osa tehdään nykyään ns. talopaketteina. Talomallistoista löytyy paljon erilaisia ja erityyppisille tonteille suunniteltuja ratkaisuja. Talomallit ovat yleensä hyvin suunniteltuja ja mietittyjä kokonaisuuksia. Talotoimittajat tekevät malleihin myös muutoksia asiakkaan toiveiden mukaan. Toimittajasta on kiinni kuinka isoja muutoksia on mahdollista tehdä, että se vielä pystytään toteuttamaan heidän tuotannollaan. Jos joku malli tuntuu itselle sopivalta pienillä viilauksilla niin silloin arkkitehdin palkkaaminen voi olla turhaa. Toimittajat kyllä tarjoavat isompienkin muutosten suunnittelun "kaupan päälle" jolloin saadaan helposti vaikutelma, että arkkitehdin suunnittelun saa ilmaiseksi. Tässä on kuitenkin muutamia huomionarvoisia seikkoja. Suunnittelua ei todellisuudessa saa ilmaiseksi vaan se on sisällytetty paketin hintaan. Esimerkiksi niissä tapauksissa kun tilaajan oma suunnittelija on piirtänyt lupakuvat, paketin hinnasta on hyvitetty suunnittelun osuus. Yksi ongelmakohta on se, että talotehtaan piirtäjät eivät koskaan käy tontilla tutustumassa siihen, jolloin suunnittelussa ei huomioida juuri kyseisen tontin ominaisuuksia mikä on mielestäni tärkeä osa suunnittelun kannalta. Toinen ongelma liittyy talotoimittajien käyttämien suunnittelijoiden ammattitaitoon. Talotoimittajien piirtäjät ovat hyvin harvoin arkkitehtejä tai rakennusarkkitehtejä vaan koulutus on monesti jotain muuta. Rakennuslupavaiheessa kun talotehtaan pitää nimetä kohteen arkkitehtisuunnittelija, useissa tapauksissa piirustuksiin laittaa nimensä joku muu kuin se henkilö, joka piirustukset on tehnyt. Näin yksinkertaisesti siitä syystä, että talon piirtäneen henkilön pätevyys ei riitä määräysten mukaisesti kohteen arkkitehtisuunnittelijaksi. Lisäksi toimintatapa talotehtaan piirtäjän kanssa on hyvin erilainen kuin erillisen suunnittelijan kanssa. Itse palkatun arkkitehdin kanssa asiakkaan toiveet käydään läpi ja arkkitehti piirtää niiden pohjalta ehdotuksen. Talotoimittajan piirtäjä taas piirtää asiakkaan toiveet puhtaaksi eli käytännössä suunnittelijana toimiikin osittain rakennuttaja itse. Piirtäjä ei useinkaan ota kantaa tai ei ole pätevä arvioimaan, tuleeko asiakkaan toiveista järkevä kokonaisuus. Poikkeuksiakin toki löytyy, jotkut talotoimittajat satsaavat suunnittelun laatuun enemmän ja suunnittelijat ovat oikeasti päteviä. Ongelmana vaan on se, että asiakkaalla ei yleensä ole tietoa juuri oman talon suunnittelijan pätevyydestä kuin vasta rakennuslupaa jätettäessä ellei asiaa tule selvittäneeksi ajoissa.

Pääsuunnittelijan roolissa vastaani tulee valitettavan usein huonosti suunniteltuja talomalleista muokattuja kohteita ja räikeimmissä tapauksissa talotoimittajan suunnittelijoista ei löydy yhtäkään pätevää suunnittelijaa rakennuslupaa varten vaan arkkitehtisuunnittelijaksi on jouduttu nimeämään esimerkiksi pääsuunnittelija, joka ei siis ole ollut ollenkaan mukana talon suunnittelussa. Pääsuunnittelija voi toki nostaa esiin suunnitelmien mahdolliset heikkoudet, mutta pääsuunnittelijan rooliin ei kuulu suunnitella taloa uudestaan. Itse kerron aina pääsuunnittelijana oman mielipiteeni suunnitelmista, koska mielestäni huonosti suunniteltuja taloja ei pidä rakentaa. Talon rakentaminen on suuri rahallinen satsaus ja huonosti suunniteltuun taloon sitä ei kannata tehdä.

Talopakettikohteessa arkkitehtia voi halutessaan käyttää myös vain tonttiluonnosten tekemiseen ja arvioimaan eri talomallien sopivuutta tontille. Monesti rakennusten ja toimintojen sijoitukselle tontille on useita vaihtoehtoja ja arkkitehti voi piirtää erilaisia versioita, joista on sitten helppo valita eniten miellyttävä ratkaisu.

Mikäli tontti on haasteellinen tai talomalleista ei yksinkertaisesti löydy pienillä viilauksilla sopivaa ratkaisua, mielestäni talopakettiakin käytettäessä ainoa oikea vaihtoehto on palkata erikseen arkkitehti. Omilla luonnospiirustuksilla voi sitten kilpailuttaa eri talotoimittajat. Tällaisessa tapauksessa arkkitehti piirtää yleensä ainoastaan luonnospiirustukset ja talotehtaan piirtäjät jatkavat sitten siitä eteenpäin. Arkkitehdin tekemät luonnokset maksavat n.2000-3000€ joten aika pienellä satsauksella saa juuri omiin tarpeisiin kunnolla suunnitellun kokonaisuuden ja suunnittelijankin pääsee valitsemaan itse. Tällaisella toimintatavalla saa myös rahallista etua kilpailutusvaiheessa kun samoilla piirustuksilla voidaan kilpailuttaa useampia toimittajia ja tarjoukset saadaan samalle viivalle ja talotoimittajien tarjoukset kilpailemaan toisiaan vastaan. Tällainen toimintapa sopii myös hankkeisiin, joissa ei luonnosvaiheessa vielä tiedetä tehdäänkö talo puusta vai harkosta. Monesti päätös on sidoksissa rakennuskustannuksiin ja omilla luonnospiirustuksilla on helppo kilpailuttaa molempien toimittajia.

 

Puutalo voidaan toteuttaa myös pitkästä tavarasta paikan päällä tehtynä. Nykyään näitä vaan näkee harmillisen vähän. Paikan päällä tehdyissä puutaloissa pystytään toteuttamaan yksilöllisempiä ratkaisuja sekä suurten linjojen että yksityiskohtien osalta. Nämä kohteet vaativat aina arkkitehdin palkkaamisen ja arkkitehti tekee luonnospiirustusten lisäksi rakennuslupa- ja työpiirustukset.

Kivitalopuolella yleinen käytäntö on palkata arkkitehti tekemään yksilölliset suunnitelmat. Arkkitehdin voi etsiä itse esimerkiksi kyselemällä jo rakentaneilta suosituksia, katselemalla netistä eri toimistojen sivustoja tai talotoimittajilta voi pyytää sopivien arkkitehtien kontakteja. Kivitalotoimittajien yhteistyökumppanien verkostoista löytyy kokeneita ja kyseisen rakennusmateriaalin hyvin tuntevia suunnittelijoita.

Arkkitehdin kanssa kannattaa aina tavata henkilökohtaisesti ennen valintaa, jolloin pystyy arvioimaan löytyykö yhteinen sävel suunnittelijan kanssa. Kannattaa myös perehtyä arkkitehdin aiemmin suunnittelemiin kohteisiin nähdäkseen onko tyyli omaa makua miellyttävä. Talot toki suunnitellaan aina tapauskohtaisesti ja asiakkaan toiveiden mukaan, mutta kyllä arkkitehdin kädenjälki niissä aina jollain tavalla näkyy.

 

OPPITUNTI 4 TONTIN VALINTA

Tonttia etsiessä mennään usein aika fiilispohjalta. Tontin täytyy säväyttää jollakin tavalla ja siitä pitää tulla sellainen tunne, että tähän minä haluan majani pystyttää. Tonttia valitessa on kuitenkin hyvä huomioida fiiliksen lisäksi myös käytännön asioita ennen ostopäätöstä.

 

SIJAINTI

Asunnon ostamisessa yksi oleellisimmista asioista on sijainti ja sama pätee tontin suhteen. Sijaintiin liittyviin asioihin ei pysty itse mitenkään vaikuttamaan myöhemmin.

Oleellista on toki, että uskoo itse viihtyvänsä hyvin alueella ja sen tarjoamat ominaisuudet sopivat omaan elämäntilanteeseen. 

Jokapäiväiset kulkumatkat kodin ja työn välillä on merkittävä asia. Pitkät työmatkat vievät paljon aikaa ja aiheuttavat tietysti matkakustannuksia. Kauempaa saa yleensä tontin edullisemmin, mutta jos matkakustannukset nostavat kuukausimenoja huomattavasti niin on hyvä laskeskella onko edullinen tontti loppupelissä sitten kuitenkaan niin edullinen. Ja jos työmatkaan kuluu joka päivä 2 tuntia niin joku arvo vapaa-ajallakin tietysti on vaikka sitä ei rahassa pystykään mittaamaan.

Sijainnilla on myös erittäin suuri merkitys talon jälleenmyyntiarvoon. Sama talo Espoossa voi olla myyntitilanteessa 200000€ arvokkaampi kuin esimerkiksi Karkkilassa.

Maantieteellisen sijainnin lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota lähiympäristön negatiivisiin asioihin kuten isoihin teihin ja muihin häiriötä aiheuttaviin asioihin. On hyvä huomioida, että vaikka itseä liikenteen melu ei häiritsisi, talon myynnin yhteydessä ostajat eivät ajattele samalla tavalla. Kiinteistöjen myyntitilanteessa suurin osa mahdollisista ostajakandidaateista karsiutuu pois jos talon lähellä sijaitsee vilkkaasti liikennöity tie. Luonnollisesti potentiaalisten ostajien määrän vähentyminen vaikuttaa myyntihintaan.

 

KAAVAMÄÄRÄYKSET

Kaavamääräykset sanelevat mitä tontille saa rakentaa. Määräyksiin voi rakennusvalvontaviranomainen myöntää pieniä poikkeuksia, mutta esimerkiksi 1-kerroksiseksi kaavoitetulle alueelle on yleensä turha kuvitellakaan rakentavansa 2-kerroksista taloa. Rakennusvalvontaviranomaiselta voi toki tiedustella alustavaa kantaa johonkin poikkeamaan, mutta 100% varmuutta asiaan ei saa ennen kuin vasta lupakäsittelyn myötä. Kaavamääräykset ovat laillisilta perusteiltaan niin vahvoja, että vaikka lupaviranomainen olisi valmis jonkun poikkeaman hyväksymään, naapurin valitus voi estää poikkeaman saamisen. Jos yksikin naapuri tekee asiasta huomautuksen lupakäsittelyn yhteydessä, rakennusvalvontaviranomainen ei yleensä luvita poikkeamaa, koska myöhemmissä oikeusportaissa kaavamääräys on niin vahva peruste, että valitus yleensä menee läpi.

Kaavojen sitovuudessa on alueellisia eroja ja kaavan iällä on myös merkitystä sen sitovuutta arvioidessa. Mitä uudempi kaava, sitä sitovampi se on. Vanhoissa kaavoissa on yleensä vähemmän määräyksiä ja poikkeamia on joiltain osin helpompi saada, koska rakennustavat ovat muuttuneet kaavan valmistumisen ajoista.

Asemakaavassa voidaan määritellä esimerkiksi seuraavanlaisia asioita:

• Kerrosluku. Yleensä kaavassa määritellään aina minkä korkuisia taloja alueelle saa rakentaa. Kerrosluvun lisäksi voi talon maksimikorkeus olla ilmoitettuna mittana. Esimerkiksi Helsingin vanhoilla omakotitaloalueilla korkeus on määritelty hyvin maltilliseksi, jotta uudet talot noudattelevat jo rakennettujen talojen mittasuhteita. Maksimikorkeus voi olla esimerkiksi 7m, jolla saa hyvin tehtyä normaaleilla huonekorkeuksilla olevan 2-kerroksisen talon harjakatolla, mutta pulpettikaton kanssa tulee hankaluuksia keskikorkeuden laskentatavasta johtuen (keskikorkeus lasketaan nykyisen maanpinnan ja seinän ja vesikaton leikkauspinnan välisestä erosta ja pulpettikatolla ylempi räystäs nostaa keskikorkeutta). Kerroslukuun voidaan kaavassa vaikuttaa  myös ns. peittoalamääräyksellä. Annettua rakennusoikeutta ei saa mahtumaan 1-kerroksiseen taloon jos peittoala on pienempi kuin sallittu rakennusoikeus.
• Rakennusoikeus. Tontille sallittu rakennusoikeus voidaan määritellä tehokkuusluvulla (e=0,20) tai lukuna (esim. 250m²). Rakennusoikeus määrittelee tontille rakennettavan talon maksimialan. Yleisesti ottaen tuo on nimenomaan maksimi eikä siihen sallita minkäänlaista ylitystä. Joitain poikkeuksia kuitenkin on. Mm. Helsingissä rakennusoikeuteen saa 5m² lisää rakentamalla esteettömän talon. Vantaalla taas joillain alueilla rakennusoikeutta on mahdollista ylittää maksimissaan 10% hakemalla poikkeamista rakennusluvan yhteydessä. Lisätilaa on mahdollista saada rakentamalla tiloja, joita ei lasketa rakennusoikeuteen kuten kellaria (mikäli kaava tai tontin ominaisuudet eivät sitä estä) tai hyödyntämällä alle 160cm korkeiden tilojen käyttöä. Lisäksi kaava voi mahdollistaa lisäkerrosalaa esimerkiksi autosuojaa tai talousrakennusta varten. Autosuojan kuluttama rakennusoikeus vaihtelee kunnittain. Helsingissä sekä autotalli että -katos lasketaan rakennusoikeuteen ellei kaavassa ole muunlaista mainintaa. Mikäli sille ei kaavassa ole annettu lisärakennusoikeutta, lasketaan ne siis varsinaiseen rakennusoikeuteen. Espoossa autokatosta ei yleensä lasketa rakennusoikeuteen, ainoastaan talli lasketaan kerrosalaan. Rakennusoikeuteen lasketaan ulkoseinistä 250mm, jolloin varsinainen hyötyala eli huoneistoala on n. 10% pienempi.
• Ulkonäölliset asiat. Kaavassa voidaan määrätä kattokaltevuus,- muoto ja -materiaali. Jos kaava määrää harjakaton niin oletuksena on silloin, ettei muunlaisia kattomuotoja voi tuolle alueelle tehdä. Näissä on kuitenkin hirveän suuria alueellisia eroja kuinka tarkasti määräyksistä pidetään kiinni. Parhaiten tästä saa osviittaa kun katselee alueelle jo rakennettuja taloja. Jos kaikissa on harjakatto niin siitä voi päätellä, että muita kattomuotoja tuskin sallitaan. Kaava voi myös määrätä julkisivumateriaalin tai -värin. Jos kaava määrää puujulkisivun, kivitalon rakentajan kannattaa ehkä unohtaa kyseinen tontti ellei sitten halua vuorata kivitaloaan puulla. Kaavamääräysten lisäksi lupakäsittelijät arvioivat myös rakennuksen soveltuvuutta kyseiselle alueelle. Eli vaikka kaavassa ei olisi mitään mainintaa ulkonäöllisistä seikoista, voi lupakäsittelijä vaatia sopeuttamaan talon ulkonäöllisesti olemassa olevaan rakennuskantaan. Selkeälle rintamamiestaloalueelle voi olla hankala saada lupaa modernille pulpettikattoiselle talolle vaikkei kaavassa olisi mitään ulkonäköön liittyviä määräyksiä.
• Rakentamistapaohje. Kaavan lisäksi alueella voi olla lisäksi rakentamistapaohje. Se määrittelee kaavaa tarkemmin kaavoittajan periaatteita alueelle. Rakentamistapaohje ei ole niin määräävää ja vahva kuin kaava, mutta voi silti sanella alueelle rakennettavien talojen ja ympäristön ominaisuuksia.
• Osayleiskaava. Kaikilla tonteilla ei ole vielä asemakaavaa. Silloin rakentamista säätelee osayleiskaava. Rakentamista varten tarvitaan silloin suunnittelutarveratkaisu, jolla määritetään mitä tilalle saa rakentaa. Monesti tuo on myytävälle tontille jo haettu valmiiksi, mutta mikäli sitä ei ole, ostaja hoitaa sen hakemisen. Siinä tapauksessa kaupasta kannattaa tehdä ehdollinen eli mikäli rakentamislupaa ei saada, kauppa peruuntuu automaattisesti.

Mikäli kiinnostavalla tontilla on kaavamääräyksiä, joista halutaan poiketa, kannattaa aina olla yhteydessä suoraan kyseisen alueen lupakäsittelijään ja selvittää alustavaa kantaa mahdollisiin poikkeamiin. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että kanta on hyvin alustava mikäli sellaisen nyt ylipäänsä onnistuu saamaan.

 

MAAPERÄ

 

Tontin maaperällä on vaikutusta perustamistapaan ja pihan olosuhteisiin. Karkeasti maaperät voidaan perustamistavan perusteella jaotella kolmeen ryhmään: kova maa (kuten moreeni), pehmeä maa (kuten savi) ja kallio. Kova maaperä mahdollistaa normaalin anturaperustuksen ja maanvaraisen laatan. Savimaalla joudutaan paaluttamaan ja rakentamaan alapohja kantavana tai tekemään massanvaihto. Kalliotontilla joudutaan yleensä louhimaan.

Perustamistavalla on suuri merkitys kustannuksiin. Kustannuksia syntyy eniten paaluttamisesta ja louhinnasta. Joskus joudutaan jopa tekemään molempia ja se on luonnollisesti se kallein vaihtoehto. Mikäli budjetti on tiukka, paras tontti maaperän perusteella on moreeni.

Useimmiten myytäville tonteille ei ole tehty maaperätutkimusta, joten tässä ollaan pitkälti silmämääräisten havaintojen varassa. Kaupungilta voi saada suuntaa antavan maaperäkartan, mutta maaperä voi todellisuudessa vaihdella paljonkin kartasta. Kalliotontti on tietysti helppo havaita, muiden osalta arviointi onkin haasteellisempaa. Kasvillisuudesta voi saada viitteitä arviointiin. Jos tontilla kasvaa kosteassa maaperässä viihtyviä kasveja kuten pajuja, viittaa se pehmeään maaperään. Yleensä vanhoilla pellonpohjatonteilla on aina savimaata. Jos taas tontilla kasvaa puita, jotka eivät viihdy kosteassa kuten esimerkiksi mäntyä ja maasto on muutenkin kuivan oloista, on todennäköisempää, että tontilla on kova maaperä.

Maaperän lisäksi rakentamiseen saattaa vaikuttaa pohjaveden korkeus. Kaikki rakenteet pitää saada pohjavesitason yläpuolelle ja jos pohjavesi on lähellä maanpintaa, voi se estää kellarin rakentamisen. Mikäli kellari on ehdottomasti toiveissa, tulee pohjaveden tasosta saada varmuus. Silmämääräistä arviota varten voi tutkia lähialueen talojen ratkaisuja. Mikäli suurin piirtein samalla korkeusasemalla sijaitseviin suhteellisen uusiin taloihin on tehty kellareita, on se todennäköisesti mahdollista kyseisellekin tontille. Pihakaivojen vedenpinnasta voi myös tehdä päätelmiä pohjaveden korkeudesta. Mikäli veden pinta on lähellä maanpintaa, on pohjavesikin silloin yleensä korkealla.

Jos maaperästä halutaan saada varmuus ennen ostopäätöstä, tulee tontille teettää maaperätutkimus. Mikäli on tarkoitus rakentaa kellari, kannattaa tutkimuksen yhteydessä tilata myös pohjavesiputken asennus, jolla pohjaveden tasosta saadaan varmuus. Tämän tutkimuksen myös rakennusvalvonta vaatii kellarillisissa taloissa lupakäsittelyn yhteydessä.

Talon rakentamisen lisäksi maaperä vaikuttaa tulevan pihan kasvillisuusolosuhteisiin. Kalliotontille ei saa isoa nurmipihaa (tai ainakaan se ei ole järkevää) ja kostealle tontille taas japanilainen kuiva puutarha ei ole hyvä valinta. Luontevin ratkaisu on aina pihatyyppi, joka sulautuu alueen luonnolliseen kasvillisuuteen.

 

MAASTONMUOTO

 

Tasamaan tontti ja rinnetontti tarkoittavat erilaisia ratkaisuja talon suhteen. Talo pitäisi aina suunnitella tontin maastonmuotojen mukaan eikä päinvastoin. Mikäli haaveillaan rinneratkaisusta, tasamaan tontille ei saa sellaista. Tai saa toki muokkaamalla tontille kummun, mutta luonnollisen näköiseen ratkaisuun sillä ei päästä eikä ainakaan kaavatonteilla rakennusvalvonnaltakaan saa siunausta tällaiselle ratkaisulle.

Rinnetontille taas ei istu luontevasti tasamaan ratkaisu. Lattiakoron ollessa ylärinteen puolella hieman maanpintaa ylempänä, nousee se alarinteen puolella maasta yhtä paljon kuin rinne talon matkalla laskee. Korkoero pitäisi siis huomioida porrastamalla pohjaratkaisua. Jos rinteen jyrkkyys on suurin piirtein kerroksen verran talon mitalla, voi alarinteen puolelle tehdä talon alle autokatosta tai asuintilaa/kellaria, mutta silloinhan ei kyse olekaan enää tasamaan ratkaisusta. Molemmille tonteille löytyy hyviä ratkaisuja, mutta tontin maastonmuotojen on hyvä tukea toivottua taloratkaisua.

 

ILMANSUUNNAT

 

Ilmansuunnilla on suuri vaikutus tontin viihtyisyyteen ja ne myös sanelevat rakennusten sijoittelua tontille. Oleskelupiha ja terassit pyritään yleensä suuntaamaan etelään tai länteen, jolloin auringonpaisteesta voidaan nauttia silloin kun kotona eniten ollaan. Rinnetonttien osalta ihanteellisimpia ovat etelään tai länteen laskevat rinteet, koska ne ovat valoisampia ja lämpimämpiä kuin itä- ja pohjoisrinteessä sijaitsevat.

Ilmansuuntia huomioidessa oleellisia asioita on tontin sisäänajon ja tonttikadun suunta ja ne osaltaan vaikuttavat rakennusten ja pihatoimintojen sijoitteluun. Mikäli esimerkiksi toivotaan terassia etelään ja talon rauhallisemmalle puolelle, on se mahdoton yhtälö mikäli katu sijaitsee tontin eteläpuolella. Ideaalitilanteessa tie ja tontin sisääntulo on tontin pohjois- tai itäreunalta, jolloin oleskelupihaksi muodostuu luontevasti rauhallinen etelä-/länsipuoli. Rakennusten ja niiden sijoituksen hyvällä suunnittelulla pystytään kuitenkin yleensä muodostamaan rauhallista ja aurinkoista oleskelupihaa myös ilmansuunniltaan vähemmän ihanteellisille tonteille.

Tontin olosuhteisiin voi vaikuttaa myös tontin etelä- tai länsipuolella olevat varjostavat elementit. Jos siellä kasvaa esimerkiksi suuria puita tai on korkeita rakennuksia, voi tontti olla varsinkin iltapäivästä ja illasta hyvinkin varjoinen kun auringon tulokulma madaltuu. Auringon kiertoa tontilla on hyvä käydä katsomassa eri kellonaikoihin, jolloin pystyy näkemään kuinka paljon tontin ulkopuoliset asiat varjostavat.

 

Tosiasiahan on se, että harvat tontit ovat kaikilta olosuhteiltaan ideaaleja ja oleellista on tiedostaa tontin mahdolliset huonot puolet. Ikävä kyllä näin ei ole aina. Työssäni minulle on tullut vastaan monia ihmisiä, jotka eivät ole ymmärtäneet tonttia ostaessaan sen rajoitteita. Asiakkaanani on ollut ihmisiä, jotka ovat ostaneet tontin, jolle ei saanut rakentaa heidän haluamaansa 2-kerroksista ratkaisua. Yksi perhe ei ollut ymmärtänyt, ettei heidän toivomansa kokoinen talo mahdu tontin rakennusoikeuteen ja yksi ei saanut rakentaa haluamaansa modernia kivitaloa suojellulle pientaloalueelle. Moni on joutunut luopumaan kellarista pohjaveden korkeuden takia. Osassa tapauksista tontille on sitten suunniteltu alkuperäisistä toiveista poikkeava talo, mutta ikävimpiä ovat olleet ne tapaukset, joissa tontti on laitettu myyntiin, kun on selvinnyt ,ettei tontille yksinkertaisesti voi rakentaa sitä taloa mistä on unelmoitu.